Mauritiuksella ihmiset ovat ystävällisiä. Niin ystävällisiä, että sydän oli melkein pakahtua. Good morning, madam! Coffee or tea? Loman jälkeen työpaikan kahvihuoneessa vartija sanoi, että hänestä sellainen tuntuu ulkomailla aina teennäiseltä. Mutta voiko hymy ja kohteliaat sanat olla teennäisiä silloin, kun niistä tulee vain puhtaasti hyvä olo?
Tänään tuli suuri ikävä sitä hymyilyä ja ystävällisyyttä. Soitin vahingossa paikallisen laskettelukeskuksen yritysmyyntiin, vaikka minun piti soittaa suksihuoltoon. Luurin toisessa päässä oli äänestä päätellen nuori tyttö, jota ärsytti olla töissä lauantaina. Saatoin katkaista hyvin kulkeneen Facebook-keskustelun tai jotain muuta merkittävää. Kun sanoin, etten löytänyt nettisivuilta muuta numeroa kuin tämän (johtui siitä, että vain tämä numero oli laitettu etusivun alalaitaan), sylkäsi tyttö tiuskasten "Mistä sä sit sitä oikein katsoit?" Siinä vaiheessa minuakin rupesi ärsyttämään ja kiitin ja sanoin löytäväni varmasti numeron jostain päin nettisivua. Vaikka hetken kuluttua suksihuollossa puhelimeen vastannut tyttö oli jo ihan asiallinen, jäi ikävä olo. Pitäisikö ne sukset sittenkin viedä huoltoon johonkin muualle?
Hymyile, niin sinulle hymyillään. Se on ohje, joka annetaan ulkomaille suuntaaville. Ohjeen ei kuitenkaan tarvitsisi päteä vain Suomen rajojen ulkopuolella, vaan ihan yhtälailla täällä kotimaassakin. Ja samalla voisi muistaa, että hymyily kuuluu puhelimessakin.
Olipa virkistävää lukea matkakertomustasi täällä paikan päällä paratiisisaarella. Tv. onnelliset eläkeläiset, muuttolinnut Helsingistä
VastaaPoista